Arvon neiti

On the road again...

2009-01-13T23:03:00.007+02:00

Tunsin kylmät väreet selkäpiissäni, kun luin lähes puoleen vuoteen Arvonneidin ensimmäisen sähköpostiviestin. En osaa sanoa olivatko ne ilon vai surun väreitä, vain haikeita. Tosielämän Bonny and Clyde...

Avaan ikkunani ja sytytän savukkeen, mutta rva Chiangin asettamat "akupunktio-laastarit" saavat tupakan maistumaan täydelliseltä myrkyltä, tai sitten vain kuvittelen niiden tehoavan. Stumppaan tupakan, mutta jatkan sen imemistä.

Ravintola-alan hiljainen tammikuu, tulevat matkasuunnitelmat ja laman pelko on pakottanut minut taas liikkeelle. Viimeinen kosketukseeni kiltin maineeni pahaan puoleen on viime syyskuulta, kun tapaamiseni "Fine dining-herrasmiehen" kanssa meni ristiin. Tunsin itseni täydelliseksi ääliöksi, mutta kuten olen sanonut, pyrin polttamaan siltoja takanani... Mutta kokemukseni mukaan se tuntuu kerta kerralta yhtä toivottamalta.

Olen sopinut seuraavan tapaamiseni uuden herran kanssa ensi lauantaille, jos kuukautiseni loppuvat.

"Onko kuukautisesi keski- vai loppuvaiheilla?" rva Chiang kysyi maatessani vastaanottopedillä.

Mistä tieesit että ne ylipäätänsä ovat? ajattelin.

Sattumoisin Camel-tupakka suussani muistelen kuinka lähes 10-vuotta aiemmin ajattelin polttavani kyseistä merkkiä viimeiseksi

isäni kunniaksi (?). "Jos katsoo tarkkaan askin kyljessä olevaa kamelia, voi nähdä sen etujalassa sitä taluttavan ihmishahmon", muistan isäni minulle kertoneen.

Fine Dining

2008-08-27T22:41:00.005+03:00

Kuvauksiin sopiva mies seisoo hotellin ovella. Hidastan tahtiani, tuijotan, pysähdyn vielä ovelle... Mies katsoo kummeksuen. "On se Se", ajattelen. Käyn vielä naistenhuoneessa keräämässä rohkeuteni, hymyilen. Juuri kun olen avaamassa suutani, mies nousee taksiin.

Hotelli on hieno, uusi ja puhdas. Astun ravintolan puolelle, sinne minne alunperin sovimmekin tapaamisemme. Jännitän kuollakseni. Näen miehen istuvan ikkunan vieressä.

"Sä oot varmaan...", aloitan.

Mies nousee ylös, halaa ja riisuu takkini. Käyttäytyy kuin Herrasmiehen kuuluukin. Täydellistä. Piiloboheemi katujenkasvatti vs. liikemaailman uraohjus. Hieman viiniä, kevyttä luonasta... Keskustelemme itsestämme, toisistamme, tarkoitusperistämme ja motiiveistamme.

"Kuulostaa varmaan rajulta, mutta uskon itsekin saavani tästä jotain, kokemuksena...", totean.

Rehellistä. Mies on tavannut muita kaltaisiani, mutta mikään aiemmista ei ole johtanut tätä pidemmälle.

"Sä oot ideaalitapaus, etkä mikään nukke. Jo tää ateria on hintansa arvoinen", ja ojentaa muhkean tukun seteleitä vaivihkaa pöydän yli. "Haluaisitsä käydä saunassa?"

"Harmi, kun luxus-sviitti ei ollu saatavilla... Ois ollu poreamme...".

LUXUS... "Angelica tarvii rikkaan miehen...", muistuu mieleeni, kuinka äitini päivitteli jo ollessani pienempi.

"Tykkäätsä koruista? Saanks mä viedä sut teatteriin? Saaks sulle ostaa koruja? Käydään ostamassa sulle kauniita alusvaatteita, mekkoja?...Tykkäätsä ruusuista, punasista?".

"Luoja, lopeta jo! ...Ja yleisille paikoille? ", ajattelen ja naurahdan. Saan käydä vaihtamassa lahjat rahaksi, mieleni mukaan. Minun luomieni sääntöjen mukaan tässä pelataan.

Hän riisuu vaatteeni, kuin 5-vuotias jouluaattona. Paitsi hitaasti ja nauttien joka sekunnista, kun yksi vaate paljastaa taas uuden paljaan alueen kehossani...

Mies on jättänyt tippiä laukkuni viereen. Lähes puolet asuntoni vuokrasta.

"Nytsä lähet, jatkamaan omaa elämääs... Sovitaaks et tuut uudestaanki sulostuttamaan mun elämää?"

Lasken rahat vasta päästyäni kotiin. Melkein kuukauden palkka, parista tunnista hyvää ruokaa ja yllättävän vapautunutta jutustelua (ja VÄHÄN muutakin...).

"Aiotsä jatkaa?", Isabel kysyy tavattuamme.

Ei epäilystäkään.

Arjen julma totuus

2008-08-20T23:41:00.008+03:00

"Vituttaaks sua? Etsä näytä sitä koskaan?!"

Sinipukuiset HKL:n vitsaukset vastaanottivat avosylin liukuportaiden alapäässä ja laskupinoni kohoaa kohoamistaan. Vituttaa. Yllättävä kosminen haitta on lykännyt työntekoani jälleen, lääkärissäkin pitäisi käydä, eikä verokorttini kerkeä seuraavaan palkanlaskuun. Enhän voi muuta, kuin itseäni syyttää. Vittu.

Mutta hymyilen. Papereitahan ne vaan on, materiaa.

"Musta alkaa tuntuu, et mä oon sulle huonoo seuraa...", Isabel epäilee.

"Ai sinäkö? Mä teen susta alkoholistin!".

"Hehe, niin. Mä oon saanut sut vaan takas eloon!".

Kahden ihmishenkilön kohtaaminen on kuin kahden aineen kemiallinen yhtyminen. Jos ne ylipäänsä reagoivat toisiinsa, kumpikin muuttuu.

Lompakkoni, passineen kaikkineen ilmestyy kuin tyhjästä eteiseni lattialle. Onnekseni löydän 40€, mikä on kuin lottovoitto tämänhetkisessä tilanteessani. Ja liput keikalle. Ne jotka ostimme ensimmäisillä likaisilla rahoillamme, täytyy itseäänkin muistaa hemmotella välillä laskuista välittämättä.

Kosmisesta haitastani huolimatta ("Meikkiä siihen... ne miehet haluu vaan tiukkaa pillua", Isabel: totuuden torvi), päätän ottaa taas ohjat omiin käsiini. Avaan sähköpostini, joka on pullollaan kiimaisten Herrasmiesten lähettämiä viestejä. Vaimon kanssa ei varmaan mene hyvin, työstressi, arki rutinoituu... Seikkailua me jokainen kaipaamme. Toivon kuitenkin, että mahdollisten tulevien tapaamisteni jälkeen, miehet... Omatpa ovat asiansa. Kunhan he vain huomaisivat kaiken tärkeän minkä jo omistavat...

Kiusaa

2008-08-20T01:32:00.008+03:00

Ilta oli mieleeni; vain koskettelua, nautintoa, suudelmia.

Sielujen sanatonta viestintää, tahattomia ohimeneviä kosketuksia... Enenpään en vieläkään pysty. Vai enkö vain halua? Mielikuvituksissaan voi saada kaiken haluamansa, ja enemmän. Tiedän, että Poika haluaisi. Välttelen häntä. Tunnen hänen katseensa. Osaan olla julma. Enkä pidä siitä.

En muista puhuneen isälleni, lähes koskaan. Tartuin vain kädestä kiinni, "sähkötimme". Kaksi puristusta, kolme pitkää... Hän hukutti minut ruusuihin ja lahjoihin hyvittääkseen poissaoloaan. Merimies. Lähtiessään suukotti kahta luomea vatsassani, Enkelin suukoiksi hän niitä kutsui. Kunnes yhtenä iltana hän oli jo poissa, eikä palannut vuosiin.

"Kukaan ei saa ikinä satuttaa sua. Sä et tiedä miten paljon mä sua rakastan."

Nukahdan kotiin päästyäni. Nukun ja nukun univelkani pois.

I can be cruel, I can be cruel, To you. Typical me, Typical me, The grass is allways green...

Irtiottoja

2008-08-18T22:02:00.006+03:00

"Pakkaa kamas, ni lähetää".
Impulsiivinen ja spontaanimpi puoliskoni on jo järjestänyt kaiken valmiiksi. Tarvitsen kotoa vain muutaman vaatteen ja passin - tehtävä osoittautuu vaikeammksi, kuin arvelin. Käännän asuntoni ympäri lattiasta kattoon, mutta henkilöllisyyteni pysyy salassa.
"...voidaanhan me viel peruukki..."
Ei tule kuuloonkaan. Tämä on juuri sitä mitä nyt kaipaan. Otan riskin ja lähden matkaan kuin sitoumuksista riippumaton kulkuri, korkokengissä, kynähameessa ja kauluspaidassa. Sihteerin vapaapäivä.

"Ai, olet ostanut uudet kengät vai?". Aistin äänensävyssä pientä ivaa, olenhan äidilleni velkaa. Matkasta en viitsi edes mainita, vaikka geishani lupautuu sponsorikseni tiukanpaikan tullen. Kenkäni ovat viime kevään mallistoa.

Kadulla katseeni kohtaa jotain. Pinssi, The Fuckmes. Hymähdän. Asetan sen koristamaan jakkutakkini kaulusta.

Huumaudumme nuoruudesta, huolettomuudesta. Vilkutamme rantaan jäävälle vangitsevalle arjelle ja ajelehdimme arvaamattomille aalloille. Puhumme syvällisiä, ja pinnallisia. Pyörähtelemme iskelmien tahtiin, kunnes katseemme kohtaa. Poika tanssittaa tyttöä. Näyttää kuuntelevan, mutta tuo katse osuu liian syvälle. Tarttuu käteeni ja tanssittaa. Hyvin.
"Ai te ootte menos tupakalle vai, me tullaa kans!".

Kaadun petiin. En muista kenen idea oli lähteä tansseista, mutta nyt se tuntuu juuri hyvältä. Takana on myöhään valvottuja öitä ja askarruttavia ajatuksia. Poika silittää kättäni, hellästi luoden selkääni kylmiä väreitä, varovasti kohottautuu ylleni ja suutelee.

Humpuukkia, humpuukkia

2008-08-15T21:08:00.012+03:00

Poiketen normaaleista aamurutiineistani, nousen sängystä vitkuttelematta. Testini ja minä. Tunnen vastauksen sisälläni, mutta haluan varmuuden. Kääntelen testiä, katson uudelleen ja joka suunnalta. Yksi viiva= inte gravid-ei raskaana. Tuo pettämätön naisenvaisto. Huomenna varaan ajan gynekologille. Viime kuukautisistani on vain kaksiviikkoa aikaa.

Mietin, yrittääkö kohtalon tai jotkut salaperäiset maailmankaikkeuden näkymättömät voimat estää minua toimimasta? Haluaisin jo... En tiedä mitä haluaisin. Jotain tapahtuvan. Taistelenko ikiusesti... Liika pohtiminen on saada pääni sekaisin! Miksi niin valtavasti haluan saada aina selvyyden kaikkeen?

Suitsukkeista nousee kiemurtelevia savujuovia, tuoksu sekoittuu liljojen kanssa miltei huumaavaksi. Sisään hengitys. Rauhoitu. Sekoitan kortit huolellisesti ja asettelen eteeni...

Perustilanteeni: Rakastavaiset "...jos tässä elämässä voidaan sanoa olevan joku päämäärä, se on, että meistä tulisi ehjiä ihmisiä, yksilöitä. Vasta kun pystyt löytämään sisäisen tasapainon ja ykseyden, saavutat päämäärän täydellisessä itsesi kehittämisessä. Ilo, jota turhaan etsimme ulkopuoleltamme, voi löytyä ja kehittyä vain meissä itsessämme. Kaiken meitä häiritsevän, mieltämme liikuttavan, tarkoituksena on aiheuttaa meissä yhä kasvavaa tyytymättömyyttä. Sen tarkoituksena on suistaa meidät raiteiltamme. Näin siksi, että etsisimme todellista hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa. Hengelliset opettajat toistuvasti sanovatkin, että älykäs ihminen hyvin nopeasti oivaltaa, ettei yksikään suhde voi olla todella tyydyttävä. Rakkaus johtaa meidät suurempaan ymmärrykseen, mutta me emme voi olla ainoastaan tuo rakkaus."

Perustilannetta estävät tai edistävät vaikutukset: Miekkojen Ässä "Älyllinen selkeys, omaperäinen ajattelu, loistava ajatuksen voima, jumalainen innoitus. Tämänhetkinen selkeytesi luo oivalliset olosuhteet sille mitä teet. Kykenet myöntämään tosiasiat ja kutsumaan asioita niiden omilla nimillä. Nämä asiat saattavat olla sellaisia, jotka muut mieluummin lakaisisivat maton alle."

Tietoiset ajatukseni tilanteesta: Torjunta "Torjutut tunteet, pidätelty energia. Jos pelkäät hylkäämistä, paheksuntaa tai rangaistusta, alat torjua omia mielijohteitasi. Et voi ilmaista vahvuuttasi, elinvoimaasi ja elämän energiaasi."

Alitajuiset ajatukseni tilanteesta: Häirintä "Liiasta ajattelusta aiheutuvat huolet; valinnan vaikeus. Huomaat olevasi tilanteessa, jossa sinun on tehtävä valinta kahden ilmeisen samanarvoisen vaihtoehdon välillä. Ei ole mitään väliä, mitä teet, sillä tyysyttävää ratkaisua ei näytä olevan olemassa. Mitä innokkaammin yrität selvittää solmuvyyhettä, sitä tiukemmaksi solmut tulevat."

Menneisyys: Onnellisuus "Kokonaisvaltaisesti koetusta ilosta syntyy valtava onnellisuuden tunne. Tämän ilon laatu osoittaa, että se nousee syvältä. Se ei ole seurausta pinnallisesta nautinnosta. Se kertoo onnesta joka saa voimansa levollisen sielun syvimmistä syövereistä."

Tulevaisuus: Varovaisuus " Kukoistava sisäinen ja ulkoinen rikkaus, viisaus, kehitys huolellisuus, varovaisuus. Sisäinen kukkiminen on hyvin herkkä asia, joka tapahtuu vain hiljaisuudessa. Se on lahja jota tulee käsitellä rakastavasti ja varovasti. Kortissa jokaista kukintoa suojaa suuri lehti. Tämä symboloi suojelua ja varovaisuutta. On myös muiostettava, että puun kukinta on vasta aluillaan - vielä ei ole aika korjata satoa eikä jakaa vastikään kehkeytynyttä runsautta."

Minä itse. Asenteeni tai lähestymistapani tilanteeseen: Erakko " Tämä kortti kehottaa sinua kuuntelemaan sisäistä viisauttasi ja olemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilta saat tukea ja jotka ovat samalla tiellä."

Ulkomaailmasta minulle tulevat energiat: Pettymys "Kultaiset maljat ovat muuttuneet lasisiksi. Ne ovat tyhjiä ja helposti särkyviä. Viisisakaraisen tähden yksi sakara osoittaa alaspäin viitaten siihen, että materia on voittanut henkisyyden. Kuuma tuuli on repinyt lootukset juuriltaan ja lakastuttanut niiden kukat. Vesi on suolaista ja elotonta. Joko jotkin aivan liian suuret odotuksesi ovat tuhoutuneet tai sitten syvällä sisimmässäsi väijyy pettymyksen pelko."

Toiveeni ja pelkoni: Mielihyvä " Himo, nautinto, mielihyvä seksuaalisissa suhteissa; rikas seksuaalienergian ja sydänenergian vaihto; tunteiden uusiutuminen. Tämä kortti kutsuu sinua antautumaan omien tunteittesi rikkaudelle. Saatat kokea sen hyppynä veteen. Se on kuin jännittynyttä odotusta siitä, että tiedät sukeltavasi syvälle. Tiedät häviäväsi, päästäväsi irti jostain. Kun nouset jälleen pintaan, olet vahvistunut ja virkistynyt."

Tulos, seuraus: Taito "Vastakohtien yhdistäminen, tasapaino; sisäinen muutos, transformaatio, alkemia, merkittävä askel; luova voima. Tulen ja veden, valon ja pimeyden, miehen ja naisen, kuoleman ja uudelleen syntymän toisiinsa yhdistäminen on sisäinen prosessi. Ristiriitaisuuksien yhteensulauttaminen on suuri askel kohti ykseyttä. Rakastavaisten kortissa kuvattu Hallitsijan ja Hallitsijattaren liitto saavuttaa nyt täyttymyksensä. Tämä on transformaation korkeinta taitoa.

Lähteet: Gerd Ziegler, Tarot - sielun peili

Ken leikkiin ryhtyy...

2008-08-13T21:12:00.005+03:00

"Perkele, voi perkele!", sen olen sanonut tänään jo liian monta kertaa.

Boheemin elämäntapani ansiosta saavuin kymppikerrokseen liian myöhään. Vasta toisena työpäivänäni. Kun näen aamun sarastavan kaupungin kattojen yli, vastaleivotun leivän ja tuoreen kahvin tuoksun ympäröimänä, jaksan hymyillä. Lautaspinoja, japanilaisia, kahvikuppeja, liikemiehiä... Päivät ovat lyhyitä, palkkapäiväni huolestuttaa jo nyt.

Turhautunut. Hyvin turhautunut. Tunne kun käyn äitini luona. "Sinä olet hävittänyt sen", "Miksi Angelika sotkee?", "Teestäsi tulee liian kitkerää". Pidän vahvasta teestä.

Sain Isabelin imurin, kun hän osti uuden. Voin jo aistia pölyttömän ympäristön. Teho ei vastaa äänenlaatua.

Ja sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Olen päätökseni tehnyt. Kunhan saan selvyyden ja tasapainon hormoonitoiminnalleni, jatkan. Haluan kauas. Haluan imurin.

Raha ja miehet ovat elämäni kulmakiviä ja tämä on kiero keino saada selvyys molempiin. Ensimmäisestä kerrastani kulunut jo viikko. Ja viimeisestä. Taustani ja kasvuympäristöni huomioon ottaen, ei ole ihme että edes harkitsin tätä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen kokeiluuni. Se on yllättäen sallinut minut hyväksymään naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Lupa olla seksikäs ja viehättävä. Ja vaikka olen hyvä kieltämään tunteeni ja "siirtämään itseni syrjään" tiukan paikan tullen, epäröin. Ehkä ihan tervettä.

Clearblue odottaa yhä avaamattomana paketissaan. Juon vastaukset epäilyksiini, vetenä.

Kirkas Sininen

2008-08-12T22:09:00.003+03:00

Olin 16-vuotias. Kesäyön lempeä tuuli tarttui hiuksiini tehden niistä entistä sotkuisemmat. Istuin ensirakkauteni pyörän tangolla, kun liu'uimme alas kotikatuani, humalassa ja lujaa. Typerykset.

Mutta en halua liata tuota muistoa, ajattelemalla sitä nyt. Annan pyöräni kulkea vapaalla, polkimeni eivät saa ketjuihin enää otetta. Koitan suojata silmiäni kaatosateelta, kunnes huomaan ettei se hyödytä. Märkä paitani liimautuu ihooni. Se tuntuu vapauttavalta. Antaa sataa vaan.
Olisiko se edes mahdollista? Voisiko ensihuumaan hukkunut suhteeni Thomasin kanssa kantaa hedelmää, sisälläni? Hormonitoimintani ei ole ennen ollut näin sekavaa. Rintojani on aristanut. Vai pelkäänkö taas pahinta, turhaan?

"Olen sun tukena, ihan mitä päätätkin", Isabel toteaa rauhallisen myötätuntoisesti.
"Ai pitäisin Thomasin lapsen vai?? En ikinä!!"
"Siitä tulis hyvännäkönen!", hän keventää.

Mietin lähinnä lapsen henkistä puolta. Minä ja Thomas. Ei.

Tällä välin, kun olen vasta pohtinut jatkoa urallani, elämäni kiemuroita ja aloittanut uuden työn, Isabel on ansainnut reilusti yli normaali kuukausipalkkansa seuraneitinä, geishana kuten tapaan sanoa. Hän on osunut vasta vain muutamaan kultasuoneen, ja lypsää tuota kultaista mettä lompakkoonsa.

Ja minä mietin...
...mietin ansaitsisiko tämä neiti jo toisenlaista arvoa...

Clearblue, "luotettavuus yli 99%", pitää minua jännityksessä huomisaamuun.

Nöyryytystä ja nautintoa

2008-08-06T17:20:00.006+03:00

Astun tyhjään biljardisaliin. Paikka on iso ja tunnelmallinen. Palkintopokaalit hehkuvat spottivalojen loisteessa, musta sohvakalusto hohkaa uutuudellaan ja biljardipöydät jatkuvat miltei silminkantamattomiin.

"Haluatsä jotain juotavaa?"

Tilaan kahvin ja istun sohvalle. Paikka on miehen oma.

"Sä varmaan haluut rahat etukätee?", hän istuu vierelleni.

Otan tukun seteleitä vastaan. Sen tarkemmin niitä laskematta, laitan ne laukkuuni.

Mies suutelee kaulaani ja hyväilee niskaani. Hieron hänen jalkoväliään hänen availlessa mustan kauluspaitani nappeja. Mies voisi olla isäni. Mieleeni muistuu, kuinka setäni halusi "tutustua minuun paremmin" viettäessämme mökkijuhannusta. Olin 19-vuotias, stressaantunut ja alipainoinen.

Mies nuolee rintojani, avaa vyönsä, jolla on kiristänyt kaljamahansa edes hieman pienemmäksi. Hyväilen hänen jäykistynyttä penistään ja otan sen suuhuni. Mies huohottaa nautinnosta. Keskeytän ja nousen hänen eteensä. Riisun farkkushortsini jättäen ylleni vain mustat stringit ja pitsireunaiset stay up sukat. Kaivan laukustani kondomin ja asetan sen hänen ylleen. Annan hänen riisua stringini ja asetun hänen syliinsä hajareisin...

En ajattele enään mitään, oloni on täysin tyyni. Tyhjään mieleeni ilmestyy selkeästi viisikirjaiminen sana. Huora.

"Sä oot nätti tyttö. Mistä sä tällasen oot keksiny?", mies kysyy polttaessaan tupakkaa.

Yritän peittää värähtelevää leukaani samalla kun tunnen silmieni kostuvan. Olisi kysynyt ihan mitä muuta tahansa. Soperran jotain veloista, maksamattomista laskuista ja matkailun nälästäni."...ja seikkailunhalusta", keksin yrittäen keventää oloani.

Mies kertoo matkoistaan Meksikoon, etelä-Amerikkaan ja mootoripyörästään.Kerron, etten tee tätä yksin. Kaverini on tukena ja mukana jutussa.

"Teettekö keikkaa kahestaan?", hän innostuu.

Niin läheiseksi en toivo minun ja Isabelin suhteen kehittyvän. Puhelimeni soi yllättäen. Unohdin laittaa puhelimeni äänettömälle. Se on äitini, jätän vastaamatta. Tarkistan samalla kuinka paljon meillä on aikaa jäljellä. Reilu puolituntia, vielä.

"Mistä sä nautit?", mies kysyy.

Asetun polvilleni nojaten rahiin ja annan hänen työntyä sisääni takaapäin. Suljen silmäni ja annan mielikuvitukselleni siivet.

Isabel on odottanut minua läheisiessä ostoskeskuksessa. Ihana tietää, että joku on lähellä ja turvana. Nousemme kaupunkiin menevään junaan. Se oli helpompaa kuin kuvittelin. Tuntuu kuin siellä olisi ollut joku muu, kuin minä. Olin tuntematon, nimetön. Mielikuvat hetkestä ovat samalla selkeät, että sumuiset.

Olen sopinut seuraavan tapaamiseni jo noin tunnin päähän. Saavuttuani keskustaan riennän kotiin siistiytymään ja vaihtamaan vaatteet sihteerimäisemmiksi. Vedän ylleni äitini tekemän tiukan kynähameen, joka juuri ja juuri peittää stay up-sukkieni pitsisen reunan. Korjailen meikkiäni ja suuntaan tapaamispaikallemme. Matkalla koitan hillitä hamettani nousemasta.

Saavun paikalle, mutta hänen kuvailemaansa hienoa autoa ei näy. Toivon, ettei hän saapuisikaan. Kärjestä avonaiset kenkäni paljastavat varpaani, sukassani on pieni reikä. Katselen peilikuvaani teatterin ikkunoiden heijastuksesta, näytän siistiltä, kuin teatteriin menossa. Odtan vielä kymmenen minuuttia ja poistun paikalta. Oharit. Kerta se on ensimmäinenkin ja onneksi se ei ollut mitään henkilökohtaisempaa.

Ihana päästä kotiin. Käyn kaupasta hakemassa hyvää ruokaa, Katselen telkkaria, käyn koneella ja luen sähköpostini. Oharit tehnyt mies on laittanut viestin. "...kiireellinen kokous, palaan asiaan myöhemmin...".

Kaivan "pinkin" vaatekomeroni ylähyllyn kätköistä. Meistä kahdesta tulee erottomattomat.

Tyttöjen päivä

2008-08-05T16:56:00.005+03:00

Heräsin taas myöhään. Mielessäni pyörivät ajatukset ovat tehneet minut levottomaksi. Harmittaa. Olenhan aamu-ihminen ja olin suunnitellut päivälle kaikenlaista. Kunhan herään, haen kaupasta leivontatarpeita. Kädet jauhoisina ja suklaisina, avaan Isabelille oven. Tyttöjen ostosretki voi pian alkaa.

Sujautan pussin laukkuuni, ennen kuin astun ovesta ulos. Katoamme kaupasta Isabelin kanssa kikatellen kuin pikkutytöt. Tiskin takana seisonut asiallisen vitsikäs mies on auliisti esitellyt meille suosituimpia leikkikalujaan, nuori lesbopari harkitsi pitkään ja hartaasti, ja nuori herra yritti turhaan piilotella ostostaan selkänsä takana. Lähtiessämme laukuissamme on jotain isoa, pinkkiä ja värisevää; Isabel tapaa seuraavana päivänä herran, joka nauttii naisten tyydyttämisestä. Itselleni sen ostin vain silkasta mielenkiinnosta...

Suuntaamme keskustaan vaateostoksille. Mietin, miltä minun pitäisi näyttää tapaamisillani, sillä jostain syystä en halua paljastaa itseäni, tehdä itseäni vahingoittuvaksi, haluan säilyttää jotain itsestäni itselläni. Etsin käsiini eri asuja, pitsisiä alusvaatteita ja korkokenkiä.

Roolileikit ovat sopineet minulle pienestä pitäen. Rakastin naamiaisia ja näytelmiä, tanssiesityksiä ja kuvauksia, joissa huuliin laitettiin vain hennosti punaa, hiukset kiharrettiin ja sai käyttää muodikkaita vaatteita, joihin minulla ei koskaan ollut varaa. Lempinimeni ovat vaihtuneet lapsellisen leikkisistä varsin seksistisiksi vuosien mittaan, vaikka en itse nähnyt käytöksessäni tai ulkonäössäni mitään seksikästä, päin vastoin.

Kellon lähestyessä yhdeksää, kädessäni on vain pari stay up-sukkia, hipstersit ja stringit.

"Haluutsä tulla meille yöks?", Isabel kysyy.

"Ai henkiseks tueks? Tottakai", vastaan.

Ostamme vielä itsellemme kasvonaamiot ja hieman purtavaa.

Hulluttelemme naamioilleamme yöpuvuissamme ja lakkailemme kynsiämme samalla kun sovimme tapaamisia Varakkaiden Herrasmiesten kanssa sähköpostitse. Olemme yhteydessä maailmankaikkeuteen ja alitajuntaamme tarot-korttien avulla ja avaamme ikkunan tulevaisuuteemme. Olen jättämässä menneisyyteni kahlitsevat ja rajoittavat ajatusmallit. Osuvaa.

Jännitystä

2008-08-03T22:47:00.002+03:00

"Haloo...?", säikähdän kun saan puhelun tuntemattomasta numerosta.

Enhän ole luovuttanut prepaid-liittymäni numeroa kenellekkään muulle kuin Isabelille? Rauhoitun, soittaja onkin muutama viikko sitten tapaamani mies. Olen asentanut soitonsiirrot varsinaiseen liittymääni, täytynee ostaa "työpuhelin".
Miestä jännittää puhua kanssani, painostavia hiljaisuuden hetkiä, mutta muuten hänen kanssaan on ihan mukava jutella. Lupaudun hänen kanssaan tuopilliselle ensiviikolla. Ihan kaverimielellä, minun puolestani... Tosin ainoat miespuoliset kaverini ovat lähinnä olleet kavereitteni poikaystäviä tai homoja.

Miehet ajattelevat seksiä, ja usein. Joskus voin melkein aistia kuinka he riisuvat minua katseillaan; tahtovat nähdä kuinka väljä paitani vahingossa valahtaessaan paljastaa ruskettuneen olkapääni, samalla kun sipaisen puolihuolimattomasti pitkät hiukseni pois kasvoiltani, puren huultani keskittyneesti... Jatkaen puuhiani kiinnittämättä huomiota ilmassa leijuvaan testosteroonin määrään.

Tämä on valtaa. Oikeita naruja vetämällä voi kierittää miehen kuin miehen sormensa ympärille, mutta minä olen aina enemmän nauttinut jännityksestä. Tunteesta, jota ei viedä ihan loppuun asti. Hyvän kirjankin jätän usein lukematta loppuun asti. Herkuttelen tekstillä yhä uudelleen ja uudelleen, vieläkään tietämättä loppuratkaisua. Tämän ansiosta takanani on monta avonaista ovea, mutta myös keskeneräisiä projekteja.

Mutta tästä en enää aio perääntyä, vaikkakin kuukautiseni alkoivat yllättäen ja jouduin laittamaan työni jäihin. Olin sopinut tapaamisen tälle päivälle, ensimmäiseni. Ehkä en olisi ollut täysin valmis vielä. Haluan olla 100% varma joka askeleestani. Seuraava tapaamiseni on sovittu tiistaille.

Vietin koko päivän kotona. Sain vihdoin siivottua kämppäni ja maksettua pakolliset laskuni. Tein ruokaa ystäväni kanssa, nappasin kitaran syliini ja lauloin pitkästä aikaa. Muistan, kuinka pienenä minulla oli vaikeuksia puhumisen kanssa. Laulaminen oli tapani peittää änkytykseni, tapa ilmaista itseäni. Isäni olisi aina halunnut kuulla minun soittavan ja laulavan hänelle.

Alku aina hankalaa

2008-08-03T00:56:00.002+03:00

Kikattelen hermostuneesti kaverini sängyllä ja syön hernekeittoa, sitä mitä kaapista löytyy ja mihin on varaa.
"Luoja", ajattelen "tähänkö sitä ollaan tultu?"
Kaverini on juuri laittanut itsestään seuranhakuilmoituksen nettiin. Letkautan itsestäni aika rohkean sitaatin ilmoille ja kaverini on tukehtua keittoon.
"Sultahan toi tulee ihan luonnostaan!"
Olen "otettu".

Tästä on jo muutama päivä aikaa. Sähköpostiini tulvii vastauksia ilmoitukseeni, mutta minua pelottaa. Joka ikinen viesti minkä kirjoitan saa minut ajattelemaan, että olenko menettänyt järkeni. En edes muista kuinka asia tuli kaverini kanssa puheeksi, mutta hän otti sen esiin ensin. Olin ajatellut asiaa jo itse pitkän aikaa, mutta yksin en siihen olisi ryhtynyt.
Punnitsen asian joka puolen ja tulen siihen tulokseen, ettei mistään voi mitään tietää ennen kuin kokeilee. Haaveet matkailusta ovat hautautuneet laskupinojen ja velkojen alle. Olen juuri toipunut burnoutista, joten ylityöllistäminen ei tule kuuloonkaan. Tämähän on täysin vastaan periaatteitani; olin burnoutin aikana lähes valmis muuttamaan Intiaan, liitymään johonkin lahkoon, elämään selibaatissa ja ilman maalllista mammonaa.
Yllätyin siitä tunteesta minkä itseni myyminen minulle tuotti. Se oli jännitystä ja pelkoa, mutta kiihottavaa ja tunsin siitä häpeää. Saako prostituoitu nauttia työstään? Jo pelkän asian ajatteleminen ja suunnittelu on tehnyt minusta jo hieman vapautuneemman ja iloisemman ihmisen. Pidättelen vielä itseäni, koska en halua muiden ihmettelevän mitä elämässäni on tapahtunut.

Arvoimme kivi-paperi-sakset-menetelmällä kumpi meistä olisi ensimmäinen. Voitin.

Kun hänen hetkensä viimein koitti, puristin puhelinta kädessäni enkä voinut muuta kuin odottaa. Kun puhelin ei ole tunnin päästä vielä soinut, hermostun. Mietin pitääkö soittaa poliisit, mitä jos jotain on käynyt? Puolituntia kuluu ja ystäväni soittaa. Tunnelmassa on jotain outoa, hermostuttaa, jännittää, melkein kuvottaa, mutta ikävä kyllä naurattaa. Ehkä nauruun on helpompi peittää joitain epämiellyttäviä tunteita.

"Ssä näytät jotenki tutulta... Käydääks me samas sunnuntaiseuras?", tilaan samana iltana baarista juotavaa kun joku keskeyttää.

"Mä en kuulu kirkkoon" vastaan topakasti ja kävelen naurahtaen pois.

En ole koskaan ollut sitoutuvainen, enkä raahannut baarista yhdenillanjuttuja kotiini. Olen usein päättänyt suhteeni ennen kuin ne ovat varsinaisesti edes alkaneet. Muistan kuinka pienenä istuin nukkekotini ääressä ja kuuntelin vanhempieni riitelyä. Jostain alitajunnasta tuli tunne, että tulen elämäni aikana tekemään erilaisia pikku-duuneja ja pysyvämmän miehen rinnalleni haluan vasta paljon vanhempana.

Liityn seurueeseemme. Puheenaihe on siirtynyt, toisten aloitteesta, seksiin. Nauramme kohtalotoverini kanssa katketaksemme.

Seuraavana päivänä tapaan toisen kaverini. Kahvilla vaitonaisempi minä on jäänyt jonnekkin menneisyyteen, tästä asiasta en kuitenkaan ikinä mainitsisi kenellekkään. Päivälehden etusivulla silmiini hyppää otsikko, joka kertoo prostituutiosta Suomessa. Parin aukeaman juttu. Tällä täytyy olla jotain tekemistä kohtalon kanssa, pieniä merkkejä siitä näkyy siellä täällä.

Saan olla kiitollinen siitä, että en ole tässä yksin. Ystävyyssuhteemme on syventynyt tasolle, josta en edes tiennyt.