Tunsin kylmät väreet selkäpiissäni, kun luin lähes puoleen vuoteen Arvonneidin ensimmäisen sähköpostiviestin. En osaa sanoa olivatko ne ilon vai surun väreitä, vain haikeita. Tosielämän Bonny and Clyde...Avaan ikkunani ja sytytän savukkeen, mutta rva Chiangin asettamat "akupunktio-laastarit" saavat tupakan maistumaan täydelliseltä myrkyltä, tai sitten vain kuvittelen niiden tehoavan. Stumppaan tupakan, mutta jatkan sen imemistä.
Ravintola-alan hiljainen tammikuu, tulevat matkasuunnitelmat ja laman pelko on pakottanut minut taas liikkeelle. Viimeinen kosketukseeni kiltin maineeni pahaan puoleen on viime syyskuulta, kun tapaamiseni "Fine dining-herrasmiehen" kanssa meni ristiin. Tunsin itseni täydelliseksi ääliöksi, mutta kuten olen sanonut, pyrin polttamaan siltoja takanani... Mutta kokemukseni mukaan se tuntuu kerta kerralta yhtä toivottamalta.
Olen sopinut seuraavan tapaamiseni uuden herran kanssa ensi lauantaille, jos kuukautiseni loppuvat.
"Onko kuukautisesi keski- vai loppuvaiheilla?" rva Chiang kysyi maatessani vastaanottopedillä.
Mistä tieesit että ne ylipäätänsä ovat? ajattelin.
Sattumoisin Camel-tupakka suussani muistelen kuinka lähes 10-vuotta aiemmin ajattelin polttavani kyseistä merkkiä viimeiseksi
isäni kunniaksi (?). "Jos katsoo tarkkaan askin kyljessä olevaa kamelia, voi nähdä sen etujalassa sitä taluttavan ihmishahmon", muistan isäni minulle kertoneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti