keskiviikko 27. elokuuta 2008
Fine Dining
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Arjen julma totuus
Kiusaa
Nukahdan kotiin päästyäni. Nukun ja nukun univelkani pois.
maanantai 18. elokuuta 2008
Irtiottoja
Impulsiivinen ja spontaanimpi puoliskoni on jo järjestänyt kaiken valmiiksi. Tarvitsen kotoa vain muutaman vaatteen ja passin - tehtävä osoittautuu vaikeammksi, kuin arvelin. Käännän asuntoni ympäri lattiasta kattoon, mutta henkilöllisyyteni pysyy salassa.
"...voidaanhan me viel peruukki..."
Ei tule kuuloonkaan. Tämä on juuri sitä mitä nyt kaipaan. Otan riskin ja lähden matkaan kuin sitoumuksista riippumaton kulkuri, korkokengissä, kynähameessa ja kauluspaidassa. Sihteerin vapaapäivä.
"Ai, olet ostanut uudet kengät vai?". Aistin äänensävyssä pientä ivaa, olenhan äidilleni velkaa. Matkasta en viitsi edes mainita, vaikka geishani lupautuu sponsorikseni tiukanpaikan tullen. Kenkäni ovat viime kevään mallistoa.
Kadulla katseeni kohtaa jotain. Pinssi, The Fuckmes. Hymähdän. Asetan sen koristamaan jakkutakkini kaulusta.
Huumaudumme nuoruudesta, huolettomuudesta. Vilkutamme rantaan jäävälle vangitsevalle arjelle ja ajelehdimme arvaamattomille aalloille. Puhumme syvällisiä, ja pinnallisia. Pyörähtelemme iskelmien tahtiin, kunnes katseemme kohtaa. Poika tanssittaa tyttöä. Näyttää kuuntelevan, mutta tuo katse osuu liian syvälle. Tarttuu käteeni ja tanssittaa. Hyvin.
"Ai te ootte menos tupakalle vai, me tullaa kans!".
Kaadun petiin. En muista kenen idea oli lähteä tansseista, mutta nyt se tuntuu juuri hyvältä. Takana on myöhään valvottuja öitä ja askarruttavia ajatuksia. Poika silittää kättäni, hellästi luoden selkääni kylmiä väreitä, varovasti kohottautuu ylleni ja suutelee.
perjantai 15. elokuuta 2008
Humpuukkia, humpuukkia
Mietin, yrittääkö kohtalon tai jotkut salaperäiset maailmankaikkeuden näkymättömät voimat estää minua toimimasta? Haluaisin jo... En tiedä mitä haluaisin. Jotain tapahtuvan. Taistelenko ikiusesti... Liika pohtiminen on saada pääni sekaisin! Miksi niin valtavasti haluan saada aina selvyyden kaikkeen?
Perustilannetta estävät tai edistävät vaikutukset: Miekkojen Ässä "Älyllinen selkeys, omaperäinen ajattelu, loistava ajatuksen voima, jumalainen innoitus. Tämänhetkinen selkeytesi luo oivalliset olosuhteet sille mitä teet. Kykenet myöntämään tosiasiat ja kutsumaan asioita niiden omilla nimillä. Nämä asiat saattavat olla sellaisia, jotka muut mieluummin lakaisisivat maton alle."
Tietoiset ajatukseni tilanteesta: Torjunta "Torjutut tunteet, pidätelty energia. Jos pelkäät hylkäämistä, paheksuntaa tai rangaistusta, alat torjua omia mielijohteitasi. Et voi ilmaista vahvuuttasi, elinvoimaasi ja elämän energiaasi."
Alitajuiset ajatukseni tilanteesta: Häirintä "Liiasta ajattelusta aiheutuvat huolet; valinnan vaikeus. Huomaat olevasi tilanteessa, jossa sinun on tehtävä valinta kahden ilmeisen samanarvoisen vaihtoehdon välillä. Ei ole mitään väliä, mitä teet, sillä tyysyttävää ratkaisua ei näytä olevan olemassa. Mitä innokkaammin yrität selvittää solmuvyyhettä, sitä tiukemmaksi solmut tulevat."
Menneisyys: Onnellisuus "Kokonaisvaltaisesti koetusta ilosta syntyy valtava onnellisuuden tunne. Tämän ilon laatu osoittaa, että se nousee syvältä. Se ei ole seurausta pinnallisesta nautinnosta. Se kertoo onnesta joka saa voimansa levollisen sielun syvimmistä syövereistä."
Tulevaisuus: Varovaisuus " Kukoistava sisäinen ja ulkoinen rikkaus, viisaus, kehitys huolellisuus, varovaisuus. Sisäinen kukkiminen on hyvin herkkä asia, joka tapahtuu vain hiljaisuudessa. Se on lahja jota tulee käsitellä rakastavasti ja varovasti. Kortissa jokaista kukintoa suojaa suuri lehti. Tämä symboloi suojelua ja varovaisuutta. On myös muiostettava, että puun kukinta on vasta aluillaan - vielä ei ole aika korjata satoa eikä jakaa vastikään kehkeytynyttä runsautta."
Minä itse. Asenteeni tai lähestymistapani tilanteeseen: Erakko " Tämä kortti kehottaa sinua kuuntelemaan sisäistä viisauttasi ja olemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilta saat tukea ja jotka ovat samalla tiellä."
Ulkomaailmasta minulle tulevat energiat: Pettymys "Kultaiset maljat ovat muuttuneet lasisiksi. Ne ovat tyhjiä ja helposti särkyviä. Viisisakaraisen tähden yksi sakara osoittaa alaspäin viitaten siihen, että materia on voittanut henkisyyden. Kuuma tuuli on repinyt lootukset juuriltaan ja lakastuttanut niiden kukat. Vesi on suolaista ja elotonta. Joko jotkin aivan liian suuret odotuksesi ovat tuhoutuneet tai sitten syvällä sisimmässäsi väijyy pettymyksen pelko."
Toiveeni ja pelkoni: Mielihyvä " Himo, nautinto, mielihyvä seksuaalisissa suhteissa; rikas seksuaalienergian ja sydänenergian vaihto; tunteiden uusiutuminen. Tämä kortti kutsuu sinua antautumaan omien tunteittesi rikkaudelle. Saatat kokea sen hyppynä veteen. Se on kuin jännittynyttä odotusta siitä, että tiedät sukeltavasi syvälle. Tiedät häviäväsi, päästäväsi irti jostain. Kun nouset jälleen pintaan, olet vahvistunut ja virkistynyt."
Tulos, seuraus: Taito "Vastakohtien yhdistäminen, tasapaino; sisäinen muutos, transformaatio, alkemia, merkittävä askel; luova voima. Tulen ja veden, valon ja pimeyden, miehen ja naisen, kuoleman ja uudelleen syntymän toisiinsa yhdistäminen on sisäinen prosessi. Ristiriitaisuuksien yhteensulauttaminen on suuri askel kohti ykseyttä. Rakastavaisten kortissa kuvattu Hallitsijan ja Hallitsijattaren liitto saavuttaa nyt täyttymyksensä. Tämä on transformaation korkeinta taitoa.
Lähteet: Gerd Ziegler, Tarot - sielun peili
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Ken leikkiin ryhtyy...
Boheemin elämäntapani ansiosta saavuin kymppikerrokseen liian myöhään. Vasta toisena työpäivänäni. Kun näen aamun sarastavan kaupungin kattojen yli, vastaleivotun leivän ja tuoreen kahvin tuoksun ympäröimänä, jaksan hymyillä. Lautaspinoja, japanilaisia, kahvikuppeja, liikemiehiä... Päivät ovat lyhyitä, palkkapäiväni huolestuttaa jo nyt.
Turhautunut. Hyvin turhautunut. Tunne kun käyn äitini luona. "Sinä olet hävittänyt sen", "Miksi Angelika sotkee?", "Teestäsi tulee liian kitkerää". Pidän vahvasta teestä.
Sain Isabelin imurin, kun hän osti uuden. Voin jo aistia pölyttömän ympäristön. Teho ei vastaa äänenlaatua.
Ja sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Olen päätökseni tehnyt. Kunhan saan selvyyden ja tasapainon hormoonitoiminnalleni, jatkan. Haluan kauas. Haluan imurin.
Raha ja miehet ovat elämäni kulmakiviä ja tämä on kiero keino saada selvyys molempiin. Ensimmäisestä kerrastani kulunut jo viikko. Ja viimeisestä. Taustani ja kasvuympäristöni huomioon ottaen, ei ole ihme että edes harkitsin tätä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen kokeiluuni. Se on yllättäen sallinut minut hyväksymään naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Lupa olla seksikäs ja viehättävä. Ja vaikka olen hyvä kieltämään tunteeni ja "siirtämään itseni syrjään" tiukan paikan tullen, epäröin. Ehkä ihan tervettä.
Clearblue odottaa yhä avaamattomana paketissaan. Juon vastaukset epäilyksiini, vetenä.
tiistai 12. elokuuta 2008
Kirkas Sininen
Mutta en halua liata tuota muistoa, ajattelemalla sitä nyt. Annan pyöräni kulkea vapaalla, polkimeni eivät saa ketjuihin enää otetta. Koitan suojata silmiäni kaatosateelta, kunnes huomaan ettei se hyödytä. Märkä paitani liimautuu ihooni. Se tuntuu vapauttavalta. Antaa sataa vaan.
Olisiko se edes mahdollista? Voisiko ensihuumaan hukkunut suhteeni Thomasin kanssa kantaa hedelmää, sisälläni? Hormonitoimintani ei ole ennen ollut näin sekavaa. Rintojani on aristanut. Vai pelkäänkö taas pahinta, turhaan?
"Olen sun tukena, ihan mitä päätätkin", Isabel toteaa rauhallisen myötätuntoisesti.
"Ai pitäisin Thomasin lapsen vai?? En ikinä!!"
"Siitä tulis hyvännäkönen!", hän keventää.
Mietin lähinnä lapsen henkistä puolta. Minä ja Thomas. Ei.
Tällä välin, kun olen vasta pohtinut jatkoa urallani, elämäni kiemuroita ja aloittanut uuden työn, Isabel on ansainnut reilusti yli normaali kuukausipalkkansa seuraneitinä, geishana kuten tapaan sanoa. Hän on osunut vasta vain muutamaan kultasuoneen, ja lypsää tuota kultaista mettä lompakkoonsa.
Ja minä mietin...
...mietin ansaitsisiko tämä neiti jo toisenlaista arvoa...
Clearblue, "luotettavuus yli 99%", pitää minua jännityksessä huomisaamuun.
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Nöyryytystä ja nautintoa
Tilaan kahvin ja istun sohvalle. Paikka on miehen oma.
Yritän peittää värähtelevää leukaani samalla kun tunnen silmieni kostuvan. Olisi kysynyt ihan mitä muuta tahansa. Soperran jotain veloista, maksamattomista laskuista ja matkailun nälästäni."...ja seikkailunhalusta", keksin yrittäen keventää oloani.
tiistai 5. elokuuta 2008
Tyttöjen päivä
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Jännitystä
Enhän ole luovuttanut prepaid-liittymäni numeroa kenellekkään muulle kuin Isabelille? Rauhoitun, soittaja onkin muutama viikko sitten tapaamani mies. Olen asentanut soitonsiirrot varsinaiseen liittymääni, täytynee ostaa "työpuhelin".
Miestä jännittää puhua kanssani, painostavia hiljaisuuden hetkiä, mutta muuten hänen kanssaan on ihan mukava jutella. Lupaudun hänen kanssaan tuopilliselle ensiviikolla. Ihan kaverimielellä, minun puolestani... Tosin ainoat miespuoliset kaverini ovat lähinnä olleet kavereitteni poikaystäviä tai homoja.
Miehet ajattelevat seksiä, ja usein. Joskus voin melkein aistia kuinka he riisuvat minua katseillaan; tahtovat nähdä kuinka väljä paitani vahingossa valahtaessaan paljastaa ruskettuneen olkapääni, samalla kun sipaisen puolihuolimattomasti pitkät hiukseni pois kasvoiltani, puren huultani keskittyneesti... Jatkaen puuhiani kiinnittämättä huomiota ilmassa leijuvaan testosteroonin määrään.
Tämä on valtaa. Oikeita naruja vetämällä voi kierittää miehen kuin miehen sormensa ympärille, mutta minä olen aina enemmän nauttinut jännityksestä. Tunteesta, jota ei viedä ihan loppuun asti. Hyvän kirjankin jätän usein lukematta loppuun asti. Herkuttelen tekstillä yhä uudelleen ja uudelleen, vieläkään tietämättä loppuratkaisua. Tämän ansiosta takanani on monta avonaista ovea, mutta myös keskeneräisiä projekteja.
Mutta tästä en enää aio perääntyä, vaikkakin kuukautiseni alkoivat yllättäen ja jouduin laittamaan työni jäihin. Olin sopinut tapaamisen tälle päivälle, ensimmäiseni. Ehkä en olisi ollut täysin valmis vielä. Haluan olla 100% varma joka askeleestani. Seuraava tapaamiseni on sovittu tiistaille.
Vietin koko päivän kotona. Sain vihdoin siivottua kämppäni ja maksettua pakolliset laskuni. Tein ruokaa ystäväni kanssa, nappasin kitaran syliini ja lauloin pitkästä aikaa. Muistan, kuinka pienenä minulla oli vaikeuksia puhumisen kanssa. Laulaminen oli tapani peittää änkytykseni, tapa ilmaista itseäni. Isäni olisi aina halunnut kuulla minun soittavan ja laulavan hänelle.
Alku aina hankalaa
"Luoja", ajattelen "tähänkö sitä ollaan tultu?"
Kaverini on juuri laittanut itsestään seuranhakuilmoituksen nettiin. Letkautan itsestäni aika rohkean sitaatin ilmoille ja kaverini on tukehtua keittoon.
"Sultahan toi tulee ihan luonnostaan!"
Olen "otettu".
Tästä on jo muutama päivä aikaa. Sähköpostiini tulvii vastauksia ilmoitukseeni, mutta minua pelottaa. Joka ikinen viesti minkä kirjoitan saa minut ajattelemaan, että olenko menettänyt järkeni. En edes muista kuinka asia tuli kaverini kanssa puheeksi, mutta hän otti sen esiin ensin. Olin ajatellut asiaa jo itse pitkän aikaa, mutta yksin en siihen olisi ryhtynyt.
Punnitsen asian joka puolen ja tulen siihen tulokseen, ettei mistään voi mitään tietää ennen kuin kokeilee. Haaveet matkailusta ovat hautautuneet laskupinojen ja velkojen alle. Olen juuri toipunut burnoutista, joten ylityöllistäminen ei tule kuuloonkaan. Tämähän on täysin vastaan periaatteitani; olin burnoutin aikana lähes valmis muuttamaan Intiaan, liitymään johonkin lahkoon, elämään selibaatissa ja ilman maalllista mammonaa.
Yllätyin siitä tunteesta minkä itseni myyminen minulle tuotti. Se oli jännitystä ja pelkoa, mutta kiihottavaa ja tunsin siitä häpeää. Saako prostituoitu nauttia työstään? Jo pelkän asian ajatteleminen ja suunnittelu on tehnyt minusta jo hieman vapautuneemman ja iloisemman ihmisen. Pidättelen vielä itseäni, koska en halua muiden ihmettelevän mitä elämässäni on tapahtunut.
Arvoimme kivi-paperi-sakset-menetelmällä kumpi meistä olisi ensimmäinen. Voitin.