Boheemin elämäntapani ansiosta saavuin kymppikerrokseen liian myöhään. Vasta toisena työpäivänäni. Kun näen aamun sarastavan kaupungin kattojen yli, vastaleivotun leivän ja tuoreen kahvin tuoksun ympäröimänä, jaksan hymyillä. Lautaspinoja, japanilaisia, kahvikuppeja, liikemiehiä... Päivät ovat lyhyitä, palkkapäiväni huolestuttaa jo nyt.
Turhautunut. Hyvin turhautunut. Tunne kun käyn äitini luona. "Sinä olet hävittänyt sen", "Miksi Angelika sotkee?", "Teestäsi tulee liian kitkerää". Pidän vahvasta teestä.
Sain Isabelin imurin, kun hän osti uuden. Voin jo aistia pölyttömän ympäristön. Teho ei vastaa äänenlaatua.
Ja sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Olen päätökseni tehnyt. Kunhan saan selvyyden ja tasapainon hormoonitoiminnalleni, jatkan. Haluan kauas. Haluan imurin.
Raha ja miehet ovat elämäni kulmakiviä ja tämä on kiero keino saada selvyys molempiin. Ensimmäisestä kerrastani kulunut jo viikko. Ja viimeisestä. Taustani ja kasvuympäristöni huomioon ottaen, ei ole ihme että edes harkitsin tätä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen kokeiluuni. Se on yllättäen sallinut minut hyväksymään naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Lupa olla seksikäs ja viehättävä. Ja vaikka olen hyvä kieltämään tunteeni ja "siirtämään itseni syrjään" tiukan paikan tullen, epäröin. Ehkä ihan tervettä.
Clearblue odottaa yhä avaamattomana paketissaan. Juon vastaukset epäilyksiini, vetenä.
2 kommenttia:
Toivon sinun saavan sen mitä haluat oikeasti, et sitä, mitä luulet haluavasi.
Itsensä kieltäminen on pelkuruutta parhaimmillaan. Mutta tätä ennen olin hyvin, hyvin rajoittunut niin seksuaalisesti, että henkisestikin... Tähän asti olen ottanut tämän kasvattavana kokemuksena.
Lähetä kommentti