Nöyryytystä ja nautintoa

Astun tyhjään biljardisaliin. Paikka on iso ja tunnelmallinen. Palkintopokaalit hehkuvat spottivalojen loisteessa, musta sohvakalusto hohkaa uutuudellaan ja biljardipöydät jatkuvat miltei silminkantamattomiin.

"Haluatsä jotain juotavaa?"

Tilaan kahvin ja istun sohvalle. Paikka on miehen oma.

"Sä varmaan haluut rahat etukätee?", hän istuu vierelleni.

Otan tukun seteleitä vastaan. Sen tarkemmin niitä laskematta, laitan ne laukkuuni.

Mies suutelee kaulaani ja hyväilee niskaani. Hieron hänen jalkoväliään hänen availlessa mustan kauluspaitani nappeja. Mies voisi olla isäni. Mieleeni muistuu, kuinka setäni halusi "tutustua minuun paremmin" viettäessämme mökkijuhannusta. Olin 19-vuotias, stressaantunut ja alipainoinen.

Mies nuolee rintojani, avaa vyönsä, jolla on kiristänyt kaljamahansa edes hieman pienemmäksi. Hyväilen hänen jäykistynyttä penistään ja otan sen suuhuni. Mies huohottaa nautinnosta. Keskeytän ja nousen hänen eteensä. Riisun farkkushortsini jättäen ylleni vain mustat stringit ja pitsireunaiset stay up sukat. Kaivan laukustani kondomin ja asetan sen hänen ylleen. Annan hänen riisua stringini ja asetun hänen syliinsä hajareisin...

En ajattele enään mitään, oloni on täysin tyyni. Tyhjään mieleeni ilmestyy selkeästi viisikirjaiminen sana. Huora.

"Sä oot nätti tyttö. Mistä sä tällasen oot keksiny?", mies kysyy polttaessaan tupakkaa.

Yritän peittää värähtelevää leukaani samalla kun tunnen silmieni kostuvan. Olisi kysynyt ihan mitä muuta tahansa. Soperran jotain veloista, maksamattomista laskuista ja matkailun nälästäni."...ja seikkailunhalusta", keksin yrittäen keventää oloani.

Mies kertoo matkoistaan Meksikoon, etelä-Amerikkaan ja mootoripyörästään.Kerron, etten tee tätä yksin. Kaverini on tukena ja mukana jutussa.

"Teettekö keikkaa kahestaan?", hän innostuu.

Niin läheiseksi en toivo minun ja Isabelin suhteen kehittyvän. Puhelimeni soi yllättäen. Unohdin laittaa puhelimeni äänettömälle. Se on äitini, jätän vastaamatta. Tarkistan samalla kuinka paljon meillä on aikaa jäljellä. Reilu puolituntia, vielä.

"Mistä sä nautit?", mies kysyy.

Asetun polvilleni nojaten rahiin ja annan hänen työntyä sisääni takaapäin. Suljen silmäni ja annan mielikuvitukselleni siivet.

Isabel on odottanut minua läheisiessä ostoskeskuksessa. Ihana tietää, että joku on lähellä ja turvana. Nousemme kaupunkiin menevään junaan. Se oli helpompaa kuin kuvittelin. Tuntuu kuin siellä olisi ollut joku muu, kuin minä. Olin tuntematon, nimetön. Mielikuvat hetkestä ovat samalla selkeät, että sumuiset.

Olen sopinut seuraavan tapaamiseni jo noin tunnin päähän. Saavuttuani keskustaan riennän kotiin siistiytymään ja vaihtamaan vaatteet sihteerimäisemmiksi. Vedän ylleni äitini tekemän tiukan kynähameen, joka juuri ja juuri peittää stay up-sukkieni pitsisen reunan. Korjailen meikkiäni ja suuntaan tapaamispaikallemme. Matkalla koitan hillitä hamettani nousemasta.

Saavun paikalle, mutta hänen kuvailemaansa hienoa autoa ei näy. Toivon, ettei hän saapuisikaan. Kärjestä avonaiset kenkäni paljastavat varpaani, sukassani on pieni reikä. Katselen peilikuvaani teatterin ikkunoiden heijastuksesta, näytän siistiltä, kuin teatteriin menossa. Odtan vielä kymmenen minuuttia ja poistun paikalta. Oharit. Kerta se on ensimmäinenkin ja onneksi se ei ollut mitään henkilökohtaisempaa.

Ihana päästä kotiin. Käyn kaupasta hakemassa hyvää ruokaa, Katselen telkkaria, käyn koneella ja luen sähköpostini. Oharit tehnyt mies on laittanut viestin. "...kiireellinen kokous, palaan asiaan myöhemmin...".

Kaivan "pinkin" vaatekomeroni ylähyllyn kätköistä. Meistä kahdesta tulee erottomattomat.