Irtiottoja

"Pakkaa kamas, ni lähetää".
Impulsiivinen ja spontaanimpi puoliskoni on jo järjestänyt kaiken valmiiksi. Tarvitsen kotoa vain muutaman vaatteen ja passin - tehtävä osoittautuu vaikeammksi, kuin arvelin. Käännän asuntoni ympäri lattiasta kattoon, mutta henkilöllisyyteni pysyy salassa.
"...voidaanhan me viel peruukki..."
Ei tule kuuloonkaan. Tämä on juuri sitä mitä nyt kaipaan. Otan riskin ja lähden matkaan kuin sitoumuksista riippumaton kulkuri, korkokengissä, kynähameessa ja kauluspaidassa. Sihteerin vapaapäivä.

"Ai, olet ostanut uudet kengät vai?". Aistin äänensävyssä pientä ivaa, olenhan äidilleni velkaa. Matkasta en viitsi edes mainita, vaikka geishani lupautuu sponsorikseni tiukanpaikan tullen. Kenkäni ovat viime kevään mallistoa.

Kadulla katseeni kohtaa jotain. Pinssi, The Fuckmes. Hymähdän. Asetan sen koristamaan jakkutakkini kaulusta.

Huumaudumme nuoruudesta, huolettomuudesta. Vilkutamme rantaan jäävälle vangitsevalle arjelle ja ajelehdimme arvaamattomille aalloille. Puhumme syvällisiä, ja pinnallisia. Pyörähtelemme iskelmien tahtiin, kunnes katseemme kohtaa. Poika tanssittaa tyttöä. Näyttää kuuntelevan, mutta tuo katse osuu liian syvälle. Tarttuu käteeni ja tanssittaa. Hyvin.
"Ai te ootte menos tupakalle vai, me tullaa kans!".

Kaadun petiin. En muista kenen idea oli lähteä tansseista, mutta nyt se tuntuu juuri hyvältä. Takana on myöhään valvottuja öitä ja askarruttavia ajatuksia. Poika silittää kättäni, hellästi luoden selkääni kylmiä väreitä, varovasti kohottautuu ylleni ja suutelee.