On the road again...

Tunsin kylmät väreet selkäpiissäni, kun luin lähes puoleen vuoteen Arvonneidin ensimmäisen sähköpostiviestin. En osaa sanoa olivatko ne ilon vai surun väreitä, vain haikeita. Tosielämän Bonny and Clyde...

Avaan ikkunani ja sytytän savukkeen, mutta rva Chiangin asettamat "akupunktio-laastarit" saavat tupakan maistumaan täydelliseltä myrkyltä, tai sitten vain kuvittelen niiden tehoavan. Stumppaan tupakan, mutta jatkan sen imemistä.

Ravintola-alan hiljainen tammikuu, tulevat matkasuunnitelmat ja laman pelko on pakottanut minut taas liikkeelle. Viimeinen kosketukseeni kiltin maineeni pahaan puoleen on viime syyskuulta, kun tapaamiseni "Fine dining-herrasmiehen" kanssa meni ristiin. Tunsin itseni täydelliseksi ääliöksi, mutta kuten olen sanonut, pyrin polttamaan siltoja takanani... Mutta kokemukseni mukaan se tuntuu kerta kerralta yhtä toivottamalta.

Olen sopinut seuraavan tapaamiseni uuden herran kanssa ensi lauantaille, jos kuukautiseni loppuvat.

"Onko kuukautisesi keski- vai loppuvaiheilla?" rva Chiang kysyi maatessani vastaanottopedillä.

Mistä tieesit että ne ylipäätänsä ovat? ajattelin.

Sattumoisin Camel-tupakka suussani muistelen kuinka lähes 10-vuotta aiemmin ajattelin polttavani kyseistä merkkiä viimeiseksi

isäni kunniaksi (?). "Jos katsoo tarkkaan askin kyljessä olevaa kamelia, voi nähdä sen etujalassa sitä taluttavan ihmishahmon", muistan isäni minulle kertoneen.

Fine Dining

Kuvauksiin sopiva mies seisoo hotellin ovella. Hidastan tahtiani, tuijotan, pysähdyn vielä ovelle... Mies katsoo kummeksuen. "On se Se", ajattelen. Käyn vielä naistenhuoneessa keräämässä rohkeuteni, hymyilen. Juuri kun olen avaamassa suutani, mies nousee taksiin.

Hotelli on hieno, uusi ja puhdas. Astun ravintolan puolelle, sinne minne alunperin sovimmekin tapaamisemme. Jännitän kuollakseni. Näen miehen istuvan ikkunan vieressä.

"Sä oot varmaan...", aloitan.

Mies nousee ylös, halaa ja riisuu takkini. Käyttäytyy kuin Herrasmiehen kuuluukin. Täydellistä. Piiloboheemi katujenkasvatti vs. liikemaailman uraohjus. Hieman viiniä, kevyttä luonasta... Keskustelemme itsestämme, toisistamme, tarkoitusperistämme ja motiiveistamme.

"Kuulostaa varmaan rajulta, mutta uskon itsekin saavani tästä jotain, kokemuksena...", totean.

Rehellistä. Mies on tavannut muita kaltaisiani, mutta mikään aiemmista ei ole johtanut tätä pidemmälle.

"Sä oot ideaalitapaus, etkä mikään nukke. Jo tää ateria on hintansa arvoinen", ja ojentaa muhkean tukun seteleitä vaivihkaa pöydän yli. "Haluaisitsä käydä saunassa?"

"Harmi, kun luxus-sviitti ei ollu saatavilla... Ois ollu poreamme...".

LUXUS... "Angelica tarvii rikkaan miehen...", muistuu mieleeni, kuinka äitini päivitteli jo ollessani pienempi.

"Tykkäätsä koruista? Saanks mä viedä sut teatteriin? Saaks sulle ostaa koruja? Käydään ostamassa sulle kauniita alusvaatteita, mekkoja?...Tykkäätsä ruusuista, punasista?".

"Luoja, lopeta jo! ...Ja yleisille paikoille? ", ajattelen ja naurahdan. Saan käydä vaihtamassa lahjat rahaksi, mieleni mukaan. Minun luomieni sääntöjen mukaan tässä pelataan.

Hän riisuu vaatteeni, kuin 5-vuotias jouluaattona. Paitsi hitaasti ja nauttien joka sekunnista, kun yksi vaate paljastaa taas uuden paljaan alueen kehossani...

Mies on jättänyt tippiä laukkuni viereen. Lähes puolet asuntoni vuokrasta.

"Nytsä lähet, jatkamaan omaa elämääs... Sovitaaks et tuut uudestaanki sulostuttamaan mun elämää?"

Lasken rahat vasta päästyäni kotiin. Melkein kuukauden palkka, parista tunnista hyvää ruokaa ja yllättävän vapautunutta jutustelua (ja VÄHÄN muutakin...).

"Aiotsä jatkaa?", Isabel kysyy tavattuamme.

Ei epäilystäkään.

Arjen julma totuus

"Vituttaaks sua? Etsä näytä sitä koskaan?!"

Sinipukuiset HKL:n vitsaukset vastaanottivat avosylin liukuportaiden alapäässä ja laskupinoni kohoaa kohoamistaan. Vituttaa. Yllättävä kosminen haitta on lykännyt työntekoani jälleen, lääkärissäkin pitäisi käydä, eikä verokorttini kerkeä seuraavaan palkanlaskuun. Enhän voi muuta, kuin itseäni syyttää. Vittu.

Mutta hymyilen. Papereitahan ne vaan on, materiaa.

"Musta alkaa tuntuu, et mä oon sulle huonoo seuraa...", Isabel epäilee.

"Ai sinäkö? Mä teen susta alkoholistin!".

"Hehe, niin. Mä oon saanut sut vaan takas eloon!".

Kahden ihmishenkilön kohtaaminen on kuin kahden aineen kemiallinen yhtyminen. Jos ne ylipäänsä reagoivat toisiinsa, kumpikin muuttuu.

Lompakkoni, passineen kaikkineen ilmestyy kuin tyhjästä eteiseni lattialle. Onnekseni löydän 40€, mikä on kuin lottovoitto tämänhetkisessä tilanteessani. Ja liput keikalle. Ne jotka ostimme ensimmäisillä likaisilla rahoillamme, täytyy itseäänkin muistaa hemmotella välillä laskuista välittämättä.

Kosmisesta haitastani huolimatta ("Meikkiä siihen... ne miehet haluu vaan tiukkaa pillua", Isabel: totuuden torvi), päätän ottaa taas ohjat omiin käsiini. Avaan sähköpostini, joka on pullollaan kiimaisten Herrasmiesten lähettämiä viestejä. Vaimon kanssa ei varmaan mene hyvin, työstressi, arki rutinoituu... Seikkailua me jokainen kaipaamme. Toivon kuitenkin, että mahdollisten tulevien tapaamisteni jälkeen, miehet... Omatpa ovat asiansa. Kunhan he vain huomaisivat kaiken tärkeän minkä jo omistavat...

Kiusaa

Ilta oli mieleeni; vain koskettelua, nautintoa, suudelmia.

Sielujen sanatonta viestintää, tahattomia ohimeneviä kosketuksia... Enenpään en vieläkään pysty. Vai enkö vain halua? Mielikuvituksissaan voi saada kaiken haluamansa, ja enemmän. Tiedän, että Poika haluaisi. Välttelen häntä. Tunnen hänen katseensa. Osaan olla julma. Enkä pidä siitä.

En muista puhuneen isälleni, lähes koskaan. Tartuin vain kädestä kiinni, "sähkötimme". Kaksi puristusta, kolme pitkää... Hän hukutti minut ruusuihin ja lahjoihin hyvittääkseen poissaoloaan. Merimies. Lähtiessään suukotti kahta luomea vatsassani, Enkelin suukoiksi hän niitä kutsui. Kunnes yhtenä iltana hän oli jo poissa, eikä palannut vuosiin.

"Kukaan ei saa ikinä satuttaa sua. Sä et tiedä miten paljon mä sua rakastan."

Nukahdan kotiin päästyäni. Nukun ja nukun univelkani pois.

I can be cruel, I can be cruel, To you. Typical me, Typical me, The grass is allways green...

Irtiottoja

"Pakkaa kamas, ni lähetää".
Impulsiivinen ja spontaanimpi puoliskoni on jo järjestänyt kaiken valmiiksi. Tarvitsen kotoa vain muutaman vaatteen ja passin - tehtävä osoittautuu vaikeammksi, kuin arvelin. Käännän asuntoni ympäri lattiasta kattoon, mutta henkilöllisyyteni pysyy salassa.
"...voidaanhan me viel peruukki..."
Ei tule kuuloonkaan. Tämä on juuri sitä mitä nyt kaipaan. Otan riskin ja lähden matkaan kuin sitoumuksista riippumaton kulkuri, korkokengissä, kynähameessa ja kauluspaidassa. Sihteerin vapaapäivä.

"Ai, olet ostanut uudet kengät vai?". Aistin äänensävyssä pientä ivaa, olenhan äidilleni velkaa. Matkasta en viitsi edes mainita, vaikka geishani lupautuu sponsorikseni tiukanpaikan tullen. Kenkäni ovat viime kevään mallistoa.

Kadulla katseeni kohtaa jotain. Pinssi, The Fuckmes. Hymähdän. Asetan sen koristamaan jakkutakkini kaulusta.

Huumaudumme nuoruudesta, huolettomuudesta. Vilkutamme rantaan jäävälle vangitsevalle arjelle ja ajelehdimme arvaamattomille aalloille. Puhumme syvällisiä, ja pinnallisia. Pyörähtelemme iskelmien tahtiin, kunnes katseemme kohtaa. Poika tanssittaa tyttöä. Näyttää kuuntelevan, mutta tuo katse osuu liian syvälle. Tarttuu käteeni ja tanssittaa. Hyvin.
"Ai te ootte menos tupakalle vai, me tullaa kans!".

Kaadun petiin. En muista kenen idea oli lähteä tansseista, mutta nyt se tuntuu juuri hyvältä. Takana on myöhään valvottuja öitä ja askarruttavia ajatuksia. Poika silittää kättäni, hellästi luoden selkääni kylmiä väreitä, varovasti kohottautuu ylleni ja suutelee.

Humpuukkia, humpuukkia

Poiketen normaaleista aamurutiineistani, nousen sängystä vitkuttelematta. Testini ja minä. Tunnen vastauksen sisälläni, mutta haluan varmuuden. Kääntelen testiä, katson uudelleen ja joka suunnalta. Yksi viiva= inte gravid-ei raskaana. Tuo pettämätön naisenvaisto. Huomenna varaan ajan gynekologille. Viime kuukautisistani on vain kaksiviikkoa aikaa.

Mietin, yrittääkö kohtalon tai jotkut salaperäiset maailmankaikkeuden näkymättömät voimat estää minua toimimasta? Haluaisin jo... En tiedä mitä haluaisin. Jotain tapahtuvan. Taistelenko ikiusesti... Liika pohtiminen on saada pääni sekaisin! Miksi niin valtavasti haluan saada aina selvyyden kaikkeen?

Suitsukkeista nousee kiemurtelevia savujuovia, tuoksu sekoittuu liljojen kanssa miltei huumaavaksi. Sisään hengitys. Rauhoitu. Sekoitan kortit huolellisesti ja asettelen eteeni...

Perustilanteeni: Rakastavaiset "...jos tässä elämässä voidaan sanoa olevan joku päämäärä, se on, että meistä tulisi ehjiä ihmisiä, yksilöitä. Vasta kun pystyt löytämään sisäisen tasapainon ja ykseyden, saavutat päämäärän täydellisessä itsesi kehittämisessä. Ilo, jota turhaan etsimme ulkopuoleltamme, voi löytyä ja kehittyä vain meissä itsessämme. Kaiken meitä häiritsevän, mieltämme liikuttavan, tarkoituksena on aiheuttaa meissä yhä kasvavaa tyytymättömyyttä. Sen tarkoituksena on suistaa meidät raiteiltamme. Näin siksi, että etsisimme todellista hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa. Hengelliset opettajat toistuvasti sanovatkin, että älykäs ihminen hyvin nopeasti oivaltaa, ettei yksikään suhde voi olla todella tyydyttävä. Rakkaus johtaa meidät suurempaan ymmärrykseen, mutta me emme voi olla ainoastaan tuo rakkaus."

Perustilannetta estävät tai edistävät vaikutukset: Miekkojen Ässä "Älyllinen selkeys, omaperäinen ajattelu, loistava ajatuksen voima, jumalainen innoitus. Tämänhetkinen selkeytesi luo oivalliset olosuhteet sille mitä teet. Kykenet myöntämään tosiasiat ja kutsumaan asioita niiden omilla nimillä. Nämä asiat saattavat olla sellaisia, jotka muut mieluummin lakaisisivat maton alle."

Tietoiset ajatukseni tilanteesta: Torjunta "Torjutut tunteet, pidätelty energia. Jos pelkäät hylkäämistä, paheksuntaa tai rangaistusta, alat torjua omia mielijohteitasi. Et voi ilmaista vahvuuttasi, elinvoimaasi ja elämän energiaasi."

Alitajuiset ajatukseni tilanteesta: Häirintä "Liiasta ajattelusta aiheutuvat huolet; valinnan vaikeus. Huomaat olevasi tilanteessa, jossa sinun on tehtävä valinta kahden ilmeisen samanarvoisen vaihtoehdon välillä. Ei ole mitään väliä, mitä teet, sillä tyysyttävää ratkaisua ei näytä olevan olemassa. Mitä innokkaammin yrität selvittää solmuvyyhettä, sitä tiukemmaksi solmut tulevat."

Menneisyys: Onnellisuus "Kokonaisvaltaisesti koetusta ilosta syntyy valtava onnellisuuden tunne. Tämän ilon laatu osoittaa, että se nousee syvältä. Se ei ole seurausta pinnallisesta nautinnosta. Se kertoo onnesta joka saa voimansa levollisen sielun syvimmistä syövereistä."

Tulevaisuus: Varovaisuus " Kukoistava sisäinen ja ulkoinen rikkaus, viisaus, kehitys huolellisuus, varovaisuus. Sisäinen kukkiminen on hyvin herkkä asia, joka tapahtuu vain hiljaisuudessa. Se on lahja jota tulee käsitellä rakastavasti ja varovasti. Kortissa jokaista kukintoa suojaa suuri lehti. Tämä symboloi suojelua ja varovaisuutta. On myös muiostettava, että puun kukinta on vasta aluillaan - vielä ei ole aika korjata satoa eikä jakaa vastikään kehkeytynyttä runsautta."

Minä itse. Asenteeni tai lähestymistapani tilanteeseen: Erakko " Tämä kortti kehottaa sinua kuuntelemaan sisäistä viisauttasi ja olemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilta saat tukea ja jotka ovat samalla tiellä."

Ulkomaailmasta minulle tulevat energiat: Pettymys "Kultaiset maljat ovat muuttuneet lasisiksi. Ne ovat tyhjiä ja helposti särkyviä. Viisisakaraisen tähden yksi sakara osoittaa alaspäin viitaten siihen, että materia on voittanut henkisyyden. Kuuma tuuli on repinyt lootukset juuriltaan ja lakastuttanut niiden kukat. Vesi on suolaista ja elotonta. Joko jotkin aivan liian suuret odotuksesi ovat tuhoutuneet tai sitten syvällä sisimmässäsi väijyy pettymyksen pelko."

Toiveeni ja pelkoni: Mielihyvä " Himo, nautinto, mielihyvä seksuaalisissa suhteissa; rikas seksuaalienergian ja sydänenergian vaihto; tunteiden uusiutuminen. Tämä kortti kutsuu sinua antautumaan omien tunteittesi rikkaudelle. Saatat kokea sen hyppynä veteen. Se on kuin jännittynyttä odotusta siitä, että tiedät sukeltavasi syvälle. Tiedät häviäväsi, päästäväsi irti jostain. Kun nouset jälleen pintaan, olet vahvistunut ja virkistynyt."

Tulos, seuraus: Taito "Vastakohtien yhdistäminen, tasapaino; sisäinen muutos, transformaatio, alkemia, merkittävä askel; luova voima. Tulen ja veden, valon ja pimeyden, miehen ja naisen, kuoleman ja uudelleen syntymän toisiinsa yhdistäminen on sisäinen prosessi. Ristiriitaisuuksien yhteensulauttaminen on suuri askel kohti ykseyttä. Rakastavaisten kortissa kuvattu Hallitsijan ja Hallitsijattaren liitto saavuttaa nyt täyttymyksensä. Tämä on transformaation korkeinta taitoa.

Lähteet: Gerd Ziegler, Tarot - sielun peili

Ken leikkiin ryhtyy...

"Perkele, voi perkele!", sen olen sanonut tänään jo liian monta kertaa.

Boheemin elämäntapani ansiosta saavuin kymppikerrokseen liian myöhään. Vasta toisena työpäivänäni. Kun näen aamun sarastavan kaupungin kattojen yli, vastaleivotun leivän ja tuoreen kahvin tuoksun ympäröimänä, jaksan hymyillä. Lautaspinoja, japanilaisia, kahvikuppeja, liikemiehiä... Päivät ovat lyhyitä, palkkapäiväni huolestuttaa jo nyt.


Turhautunut. Hyvin turhautunut. Tunne kun käyn äitini luona. "Sinä olet hävittänyt sen", "Miksi Angelika sotkee?", "Teestäsi tulee liian kitkerää". Pidän vahvasta teestä.

Sain Isabelin imurin, kun hän osti uuden. Voin jo aistia pölyttömän ympäristön. Teho ei vastaa äänenlaatua.

Ja sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Olen päätökseni tehnyt. Kunhan saan selvyyden ja tasapainon hormoonitoiminnalleni, jatkan. Haluan kauas. Haluan imurin.

Raha ja miehet ovat elämäni kulmakiviä ja tämä on kiero keino saada selvyys molempiin. Ensimmäisestä kerrastani kulunut jo viikko. Ja viimeisestä. Taustani ja kasvuympäristöni huomioon ottaen, ei ole ihme että edes harkitsin tätä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen kokeiluuni. Se on yllättäen sallinut minut hyväksymään naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Lupa olla seksikäs ja viehättävä. Ja vaikka olen hyvä kieltämään tunteeni ja "siirtämään itseni syrjään" tiukan paikan tullen, epäröin. Ehkä ihan tervettä.

Clearblue odottaa yhä avaamattomana paketissaan. Juon vastaukset epäilyksiini, vetenä.